Kesken aamuyötä, mä hetkeks havahdun
Sä tulet meidän väliin nukkumaan
Otat kädestäni kiinni, ja hengitykses sun
Olkapääni ihoon puhaltaa
Ja mä tiedän kokoajan, että unta katkeraa
Kaikki on ja pelkkää muistelmaa
Läpi unen rajan kuulen katon yllä taas
Tuuli vaativana tuivertaa
Ei kysy lupaa tulva, kun se iskee painollaan
Ei aallot, kun ne tuulen tupaa käyvät murtamaan
Kun surun synkät vedet saarroksiin mut saalistaa
Mun lohtuni on ikävöidä vaan
Ja nähdä susta unta polttavaa
Kello kutsuu vuokrahuoneen aamuhämärään
Takana taas liian lyhyt yö
Raahaa pitkät illat sanatonta ikävää
Päivät pelastaa vain päivän työ
Te ootte vielä siellä, minne kodin rakensin
Mä sillä tavoin silloin rakastin
Mut voimieni hiipuessa kaiken luovutin
Nyt tiedän liian paljon menetin