Kaatuivat meitä koettivat varoittaa
mutta kuolleita emme pysty kuulemaan
ei huuto itku auta, tuo heitä takaisin
pahat teot niskoillemme emme mitään oppineet
Ei
en saa
teitä mielestäni poistumaan
tämän mielen avaimet on syösty syteen savehen
Ei
en saa
itsestäni uskojaa
Tummenivat päivät
mustemmiksi kävivät yöt
surun taakka meitä painoi
ei rauhaa antanut
kävin kuollutta katsomassa
pois oli ihmisyys
ruumis vailla sielua
ei mitään
ei isää
Ei
en saa
teitä mielestäni poistumaan
tämän mielen avaimet on syösty syteen savehen
Ei
en saa
itsestäni uskojaa
Ei
en saa
teitä mielestäni poistumaan
tämän mielen avaimet on syösty syteen savehen