vuosi jälkeen surmatyön
kohtalokkaan talvisunnuntain
hänet noudetaan
kansa vaatii murhaajaa
syyllisyyden kantajaa
virkavalta hioo mainettaan
yön putkassaan
hän varjoja tuijottaa
niin murheissaan
ettei unta saa (ei pysty nukkumaan)
on helppo uhri varaton
sairas, yhteiskuntakelvoton
yksinkertainen
syyttömänä vankilaan
väärin valoin tuomitaan
psykopaatiksikin leimataan
taas huoneessaan
hän seiniä tuijottaa
niin murheissaan
ettei unta saa (ei pysty nukkumaan)
hän haaveilee ja uskoo Jumalansa pian saapuvan
hakemaan ylös vapauteen
on mielessään sen nähnyt
kuinka pimeydestä laskeutuu
valo harteilleen
jälkeen vuosikymmenen
hän saa taas elää niinkuin ihminen
ovet aukaistaan
virkaheitto murhaajaa
piinataan kuin pakanaa
kunnes päätyy mielisairaalaan
taas vuoteessaan
hän kattoa tuijottaa
niin murheissaan
ettei unta saa, (ei pysty nukkumaan)
yön huoneessaan
hän varjoja tuijottaa
niin murheissaan
ettei unta saa (ei pysty nukkumaan)
hän haaveisiinsa sukeltaa
ja noutajaansa odottaa
Dieser text wurde 197 mal gelesen.