Se jäi yksin sateeseen, huomas matkan päättyneen
Ei enää tarvii todistaa totuutta niin tappavaa
Kun kaverit kääntää selkänsä, ei muuta ole jäljellä
Kun kaksi vaihtoehtoa, joko jatkaa tai kaatua
Ei pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää
Ei pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää
Ei pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää
Ei pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää
Ei vahinko sua saalista koskaan kello kaulassa
Se, joka hyvää tarkoittaa, saa maistaa, tuntee kuolemaa
Sun meikkisi on levinneet, tunteet tyhjiks palaneet
Asfalttia maistaa saa, se joka jää tuleen makaamaan
Eikä pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää
Ei pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää
Ei pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää
Ei pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää
Eikä pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää
Ei pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää
Ei pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää
Ei pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää
Ei pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää
Ei pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää
Ei pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää
Ei pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää
Ei pelkoo, ei pelkoo.