Puiden rankojen katveessa kulkee
helvetin pitkä, kapea tie
suora tie, joka on
keltaisten lehtien peitossa
Sen varrella
katselen lintuja
jotka vievät osan minua
taivaalle noustessaan
lentäessään sinne minne
en pääse milloinkaan
Olen työn raksaan raataja
olen yksin puhuva
kannan kirkkomaan
multaa taskuissani
pimeyttä harteillani
Ei pääse vaivainen sieluni
ikuisen kylmän kynsistä
ei pääse vaivainen sieluni
ikuisen jään kourista
(x2):
Yön sylissä
talvikylissä
taivas puhaltaa kylmää, maa menee routaan
jähmettyy
pimeän pidoissa yö pitkittyy
Kaukana siintää portti
jylhänä, yksinäisenä
myrskyjen piiskaama
ruosteinen, yön kylmän takoma
Portin takana, puiden latvat
kylpevät auringossa
jäät ajautuvat rantaan
joki virtaa vapaana
(x2):
Yön sylissä
talvikylissä
taivas puhaltaa kylmää, maa menee routaan
jähmettyy
pimeän pidoissa yö pitkittyy
Dieser text wurde 178 mal gelesen.