Elämänruoska piiskaa
murheellista miestä märkänä hiestä
kuljen matkaa jota ei takaisin tulla
Maailma, saatana ei anna rauhaa
korvissani pauhaa kuolinkellot
jotka kutsuvat minua
Maa on kova kuin teräs
taivaanliha harteillani painaa ruumistani
näännyn näihin tuskiin, itkuun iänkaikkiseen
Tämä ruumis jäätyy pystyyn
kuolema silmäni sulkee, edessäni kulkee
ilkkuen, nauraen, pilkaten minua
Tänään on pimeää
huomenna on pimeämpää
tänään on pimeää
huomenna on pimeämpää
(x2):
Hikoile verta, kiroile
muserra käärmeen pää
eikö löydy sinusta miestä pahaa
itsestäsi piestä?
Käärme kiertyi sydämeni ympärille
otteesta sen irti pääse en
silti tahdon vielä sen viimeisen sanan
Parempi on siis istua alas
yksin itkeä pahaa kitkeä
päästä ja tappaa sen sikeä käärme
Tänään on pimeää
huomenna on pimeämpää
tänään on pimeää
huomenna on pimeämpää
(x4):
Hikoile verta, kiroile
muserra käärmeen pää
eikö löydy sinusta miestä pahaa
itsestäsi piestä?
Dieser text wurde 201 mal gelesen.