Moi iskä, se on sun poikasi täällä, joka kirjoittelee täältä saman maailman päältä,
josta sä lähdit, tai sut väkisin otettiin, maailma ei oo reilu, se ei vaan toimi niin,
välil mul tulee, helvetin kova ikävä, kun tiedän etten näe sua enää koskaan ikinä,
aivan liian paljon sanoi sanomatta jäi, tuhat kysymystä, kaikki ilman vastaust jäi.
Nyt mul on kaks lasta, ne on molemmat poikii, ne on kaiken alku,loppu, mä en
vaihtais niit toisiin, ne on kauniita ku äitinsä ja viisaita ku sä, ainut mikä niiltä
tulee puuttuu oot sä, mä tiedän et sä oisit rakastanu niit paljon, ihan kaiken mitä
sydämesi pystyisi tarjoo, ja ku ilta tulee, ikävä painaa mieltä, katson ylös tähtiin,
yritän etsii sua sieltä.
Kun ilta tulee, se mun suruni kuulee, on niin helppoo, itkee,
tulisitko kotiin ?
Moni tietää et mä oon välil helvetin hankala, ja et mä haluun et kaikki pysyy musta
kaukana, välil tukehtuu, on vaan liikaa kaikkee, vaikee selittää, on kai liian vaikee,
mä kyllä tiedän miltä tuntuu ku yksin jää, muut vaa pääsesi tyylii, mä jään yksinään,
sit maailma murenee, kaikki on ku ei ois, kaiken tarkoitus, päämäärä, on vaa päästä
pois.
Mä yritän olla ny mahdollisimman avoin, yritän sanoo kuinka kaipaan näin musiikin tavoin,
kun maailmani pimeni, sä tulit kanssa valojen, en, ymmärtäny sitä läpi typerien tapojen,
ja sanojen, joita en itsekkään tajunnu, vaadin asioita, joita en itsekkään halunnu, on yksi asia,
joka vaivaa mua se et, iskä,
minun on ikävä sua.
Kun ilta tulee, se mun suruni kuulee, on niin helppoo, itkee,
tulisitko kotiin ?
Ja kun ilta tulee, se mun suruni kuulee, on niin helppoo, itkee