Sinä vuonna satoi paljon
Paljon vettä kiiltävää
Sinä vuonna raudanharmaan vapauden
Me teimme minkä voimme yössä märän Kruunuhaan
Me teimme kerran viimeisen ja aina uudestaan
Sinä vuonna satoi vettä
Uhma kuoli hiljalleen
Sinä vuonna totuus muutti kaupunkiin
Kaasulieden lämpöön leirin teimme iltaisin
Minä puhuin vähän, sinä puhuit paremmin
Sitä tekee minkä jaksaa paetakseen kuolemaa
Sitä tekee minkä ehtii, eikä ehdi kuitenkaan
Me sulkeuduimme musiikkiin kuin lapset murheeseen
Me teemme niin edelleen
Sinä vuonna satoi paljon
Paljon aikaa kiiltävää
Sinä vuonna rauhankaipuun uupuneen
Me toivoimme vain, emme mitään vaatineet
Me haarniskoidut lapset kauan sitten kaatuneet
Sitä taistelee ja pelkää kunnes tottuu kuolemaan
Sitä uskoo mihin vain kunnes väsyy vihaamaan
Sinä vuonna uskoimme kai vielä johonkin
Niin kuin hiukan vieläkin