Nyt mŠ nŠŠn sut vastarannal yksin tsiigaamassa liekkeihin
ja ihan paskan spiidaamas, vaik vilkutan et liikahdakaan
mŠkin oon vaan liian maassa, en riitaa haasta, en fiilaa matsaa
mut mun pŠŠssŠ viiraa ja tiedŠt et demonit on riivaamassa
eilen illal vasta olin kyytii kentŠlle meille tilaamassa
nyt liian monta miinaa maassa kaiken pilaamassa
en koskaan siimaa anna ja silti oon itse aina miglaamas
ja tinaamassa, joka likan kanssa flirttaamassa
just kun saatiin hommat raiteilleen,
sŠ aloit taiteilee ja vaiheilee
nyt ŠŠnet vaimenee, tarina palaa kaikkine vaiheineen
palaan takas lŠhtšruutuun, en kai osaa muuta kuin sylkee
siks menin ja raapaisin sen stidin tikkuaskin kylkeen
Miks sŠ sytytit sillat palaa
en lšydŠ enŠŠ sun luo
teitkš sŠ tŠn tahallaan
nyt kaikki palaa
miks sŠ sytytit sillat palaa
sun liekit satuttaa mua
jŠtit mun maailman palamaan
nyt kaikki palaa
nyt kaikki palaa
Sillat tahallaan sytytin palaan,
etten takaskaan pystysi palaamaan enŠŠ
ei sanaakaan kannata manata, ei samalla tavalla kannata elŠŠ
aika parantaa haavat ja vakaana maailma radallaan lepŠŠ
ja kuten aina taas vaikka satama artisti lavalla starana vetŠŠ
taas puhaltaa uudet tuulet, mut aika ei oo tunteita huuhdellut
vielki tunnet mut, niinkuin mŠ tunnen sut,
mŠ kuumennun kun sŠ kuumennut
jos oisit ystŠviŠs kuunnellut, kun ne oli sulle huudellut
ei ois toisiamme turmeltu, nyt kaikki on runneltu
oon kuullut et kipu on vŠistŠmŠtšntŠ, kŠrsiminen vapaaehtosta
silti pyšrin tuhkassa ja kirjoitan vuodest toiseen samaa eeposta
palaan taas lŠhtšruutuun, en kai osaa muuta kuin sylkee
siks menin ja raapaisin sen stidin tikkuaskin kylkeen
Miks sŠ sytytit sillat palaa
en lšydŠ enŠŠ sun luo
teitkš sŠ tŠn tahallaan
nyt kaikki palaa
miks sŠ sytytit sillat palaa
sun liekit satuttaa mua
jŠtit mun maailman palamaan
nyt kaikki palaa
nyt kaikki palaa
nyt kaikki palaa
Luottamus on kuin paperi, kun se rypistyy
se ei palaa ennalleen koskaan, kun tulee tyrittyy
se on vaan silmŠnrŠpŠys kun se omalle kohdalle kolahtaa
kestŠŠ tuhat kertaa kauemmin toipuu kun romahtaa
luottamus on kuin paperi, kun se rypistyy
se ei palaa ennalleen koskaan, kun tulee tyrittyy
vaikka sŠrjit mun maailman, niin ei nŠŠ tunteet mee pois
ethŠn sŠ nyt jumalauta mulle tee noin
HŠh!
Miks sŠ sytytit sillat palaa
en lšydŠ enŠŠ sun luo
teitkš sŠ tŠn tahallaan
nyt kaikki palaa
miks sŠ sytytit sillat palaa
sun liekit satuttaa mua
jŠtit mun maailman palamaan
nyt kaikki palaa
nyt kaikki palaa
jŠtit mun maailman palamaan
nyt kaikki palaa