Puistossa ilta viilenee.
Pete lämpimikseen hyppelee.
Kelloaan katsoo kiroillen,
sytyttää röökin viimeisen.
Luokan priimus oli koulussa,
nyt kuudentoista, koniin koukussa,
eikä mutsi jaksa välittää,
faijaansa ei oo nähnytkään.
Pete pitää huolen itsestään,
eilen sai viestin frendiltään:
"Nyt olis helpot massit tiedossa,
jos tuut mukaan, nähdään puistossa."
Pete pystyyn nostaa kaulukset
ja kiskoo sauhut viimeiset.
Vielä kerran miettii mielessään,
ei oo mitään menetettävää...
(Chorus:)
Maailma matkaa radallaan,
päivä nousee uudestaan.
Ei mikään muutu milloinkaan,
kaikki säilyy ennallaan.
Samat tuulet puhaltaa,
samat sateet lankeaa
ja kaikki kaunis katoaa,
kaikki kuolee aikanaan.
Kaunis nuori nainen Laura on.
Käytyään kauppaopiston,
päätti oman firman perustaa,
haki ison lainan pankista.
Mutta Laura joutuu vaikeuksiin,
ajettiin firma konkurssiin.
Nyt selviä ei laskuistaan,
lainasta puhumattakaan.
Sen vanhemmilla rahaa riittäis,
mut ne ei haluu auttaa tytärtään.
Ne sanoo: "Tervetuloa maailmaan,
täällä pärjätä saa omillaan."
Laura valvoo yönsä rukoillen,
"Luoja auta, selviä en."
(Chorus...)
Laura saapuu prätkällään,
sen puiston laitaan pysäyttää.
Pete nousee taakse istumaan,
kumpikaan ei sano sanaakaan
ja he ajavat pihaan huvilan,
Laura avaimensa ojentaa
ja Peteä vielä muistuttaa,
missä mutsi pitää korujaan.
He luulivat jo selvinneensä,
kun Laura näkee peileistänsä,
kuinka valot siniset välähtää,
vaatien pysähtymään.
Laura kääntää kahvaa huutaen:
"Pidä kiinni, Petri Ruusunen!"
Aamulla lööpit hehkuttaa
ja hetken he ovat legendaa...